Etelä-Saksassa kevät kukkii ja minä en. Kolmas päivä täällä, ja odottaminen käy jo välillä vaikeaksi. Huomaan, että oon tottunut kovin sosiaaliseen elämään. Täytyy opetella yksinoloa.
En tänään ollut kuitenkaan ihan yksin, vaan kävin tuutor-Julian ja hänen kaverinsa Sabrinan kanssa syömässä päivällä. (Ravintolan hälinässä kuulin/ymmärsin ehkä kolmasosan heidän keskusteluistaan, mutta pitsa oli hyvää ja kuulemani ihan kiinnostavaa.) Oon myös käynyt koputtelemassa eilen tapaamani amerikkalaistytön ovelle tässä samassa kerroksessa, mutta hän ei ole ollut kotona. Taidan siis viettää illan internetin, kirjan ja Sopranos-dvd:n kanssa.
Eilisessä leffaillassa selvisi, että asuntolassa ei vielä ilmeisesti ole muita vaihtareita kuin minä ja neljä amerikkalaistyttöä. Varsinainen ohjelma alkaa vasta pääsiäisen jälkeen, joten monet tulee varmaan vasta viikonloppuna tai alkuviikosta. Vaikka nyt on vähän tylsää, niin oon silti tyytyväinen, että tulin hyvissä ajoin ja ehdin vähän totuttautua siihen, että olen täällä.
Suurin osa byrokratiasta on tullut jo hoidettua ja vielä aivan kivuttomasti. Ainoastaan maistraatissa piti odottaa puolisen tuntia. Pankkitilin avaaminen ja vuokrasopimuksen saaminen sujuivat tosi helposti. Ehkä se paha saksalainen byrokratia vielä jostain ilmestyy. Tai sitten olen onnekas. Tai kaikki muut valehtelijoita.
Keskustaan, eli vanhaan kaupunkiin, on tästä kämpiltä matkaa vartti ja yliopistolle vähän vähemmän. Eilen kävelin kaupungilla aika kauan. Ensin Julian kanssa ja sitten yksin. Söin kaksi palloa ihanaa italialaisjäätelöä, ja niiden antamilla voimilla kiipesin ylös Kaiserburgin linnaa katsomaan. Sisälle asti en mennyt, ainakaan vielä. Suurimmat nähtävyydet täällä on natsipaikat ja ilmeisesti lelumuseo. Edellisiin olis nyt hyvää aikaa tutustua, mutta niihin mennään kuitenkin myös myöhemmin yhdessä, joten taidan odottaa siihen.
Nyt menen tekemään iltapalaksi salaattia. Ihanaa, kun vihannekset on jo nyt halpoja.
Tässä keittiö:
No comments:
Post a Comment