Täältä tullaan, Uppu ja muut!

Huh, kyllä nyt on kuurattu joka paikka. Tiskipöydän alta ja vaatekaapin päältä. Sain puhtia siivoukseen, kun kuulin, miten tiukka hausmeister oli ollut tarkastaessaan yhden amerikkalaistytön kämpän. Tosin Elise totesi, että "Nicole ja siivoaminen eivät ehkä ihan kuulu yhteen".

Äiti ja Viivi viipyivät lauantaista tiistaihin. Ehdittiin Müncheniinkin. Siellä nähtiin muun muassa surffareita (ks. kuvakansiosta) ja pianoa soittanut katumuusikko. Absurdeinta oli Englischer Gartenin kiinalainen torni, jolta odotettiin rauhaa ja no, kiinalaista ilmapiiriä. Mutta sen alla olikin iso biergarten ja itse tornissa saksalainen torvisoittokunta musisoi nahkahousut jalassa. Huh! Muuten kaikkien hehkuttama Englischer Garten ei kovin suurta vaikutusta tehnyt. Puita on ilmeisesti Suomessa tullut nähtyä ihan tarpeeksi.

Eilen hyvästelin Fabion ja se tuntui vähän ikävältä. Siitä ehti tulla ehkä mun suosikki-ihminen täällä. Ei auta kuin alkaa suunnitella Brasilian-matkaa. Hyvästejä en kuitenkaan ehdi liikaa surra, koska iloitsen jo Suomen tyyppien näkemisestä.

Tänään olisi vielä ruokabileet, jonne saisi viedä omia kansallisia herkkuja. Sain tietää niistä aamulla, mikä oli vähän liian lyhyt varoitusaika. Varsinkin, kun eilen lahjoitin astiani tuutorille. Ehkä yritän pelastaa tilanteen ostamalla apteekista salmiakkia.

Nyt lähden metsästämään kokolattiamatonpesukonetta. Kukaan ei tunnu tietävän, kenellä se on. Huomenna aamupäivällä hausmeister tekee tarkastuksensa ja sen jälkeen muutan Saralle yhdeksi yöksi. Pian nähdään!

hiljaiseloa

Päivät kuluvat aika laiskasti. Monet ovat pari viime viikkoa opiskelleet ahkerasti tentteihin, mutta niitä on lähinnä kauppatieteilijöillä. Minä olen suorittanut kurssini esitelmillä ja esseillä. Tai siis toistaiseksi yhdellä esseellä. Toisenkin voisin vielä kirjoittaa, mutta saatan lykätä sen tekemistä Suomeen. Mikään pakko sitä ei ole palauttaa, opintopisteitä on kohtalaisesti muutenkin. Huomenna on viimeinen seminaari-istunto ja illalla Erasmus-jäähyväisbileet.

Äiti ja Viivi tulevat lauantaina, ja sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata Müncheniin päiväretkelle. On vähän noloa, jos en ole käynyt siellä, vaikka se on tuossa ihan lähellä. Münchenin lisäksi suunnittelen vielä vierailua Nürnbergin lelumuseossa. Muuten olen varmaan turisteillut tarpeeksi.

Suomeen on kiva palata, mutta tulen kyllä juustojen ja viinien lisäksi kaipaamaan montaa ihmistä. Heidi lähti tänään aamulla Italiaan ja palaa vasta Suomeen-paluuni jälkeen. Niillä jäähyväisillä oli hyvä aloittaa, koska tiedän, että tapaamme jo varmaan syyskuussa Suomessa. Vaikeampaa tulee olemaan ero brasilialaisista ja Elisestä. Slovakialainen Katka tulee onneksi jo elokuun lopussa Suomessa käymään.

Tänään kirjoitin Ainon palkkaamana jutun Erasmuksesta Pohjalaiseen. Se ilmestyy 28.7. Otin myös itse kuvat, mistä olen aika ylpeä.

Tässä Elise ja Heidi:

Viisikko Saksassa - eli suomalaisopiskelijat eväsretkellä halpojen elintarvikkeiden maassa

Annika ja Lauri lähtivät tänään sinivalkoisin siivin takaisin Suomeen. Saatoin heidät lentoasemalle ja hetken oli sellainen olo, että itsekin voisi jo nousta koneeseen. Olen vähän jo toinen jalka Suomessa, vaikka täällä on vielä paljon tehtävää. "Uudet" perunat ja saunominen ja mökkeily houkuttavat. Samoin kuin sanomalehden luku aamiaispöydässä, Riston ja Kaukon keikka Telakalla, piknik ja pulikoiminen Tahmelan rannassa. (Tilaisin elokuuksi täydellisen kesäsään, kiitos!) Niin joo, ja kaikkia ihquja ihmisiä olis kanssa ihan kiva vaihteeksi nähdä.

Melkein viikko noiden aika huippujen tyyppien kanssa oli täynnä herkuttelua, hengailua ja hyviä keskusteluja. Niin häistä kuin Brechtin vieraannuttamis-tekniikan toimivuudestakin. Yhdellä sanalla sanoen koko vierailu oli vaan Parhautta.

Kuvista voi jatkuvan syömisen lisäksi nähdä aika hyvin Nürnbergiä.

Herkuttelusta tuli mieleen, että huolestuttaa kyllä aika paljon, miten totun taas Suomen hintoihin. Täällä ihan mukava paketti brietä maksaa 99 senttiä! Suomessa ostan brietä vain Hulluilta Päiviltä. Tai ainakin tähän asti ostin. Nyt siitä on tullut lähes arkea. Vielä vaikeampaa lienee luopua Aldin ihanasta maustamattomasta jugurtista.

Kyllä hyvä ruoka vain tekee elämästä niin paljon parempaa. Kuten kuvasta näkyy.

die türkische - jeden tag so schnell!

Olen yliopiston tietokoneluokassa ja pitäisi kirjoittaa esseetä Saksan muslimeista. Pakko kuitenkin kertoa, että äsken luennolla laskin (ja tajusin), että olen täällä enää kolme ja puoli viikkoa. Mein Gott! Se tulee menemään äkkiä, koska on esseitä kirjoitettavana ja pari koettakin ja Annika ja Lauri tulee viikoksi (jei!) ja äitikin toivottavasti muutamaksi päiväksi. Viimeisellä viikolla pitää selvitä byrokratioista. Esimerkiksi opintosuoritukset ei mene minnekään sähköiseen rekisteriin, vaan jokaiselta professorilta pitää erikseen käydä keräämässä suorituksesta todistava paperilappu. Huh!

Niin siis varasin lennon 28. päiväksi, joka on lauantai. Pian nähdään!



Viime viikko hujahti melkein kokonaan Berliinissä. On se vaan jännä kaupunki. Ihania kauppoja ja kahviloita ja ravintoloita joka puolella, erikoisia nähtävyyksiä (joihin tutustuminen jäi tosin vähemmälle) ja kiinnostavia ihmisiä. Suomalaisia oli tosi paljon verrattuna siihen, että täällä Nürnbergissä olen kuullut suomea kadulla kerran. (Jos Heidin, Carinan ja mun puhetta ei lasketa.) Lisää kuvia löytyy taas tuon sivussa olevan linkin kautta.



























Loppuun tiivistys siitä, miten typerää Saksan maahanmuuttopolitiikka on ollut.
1. Sodan jälkeen nousukaudella tajutaan, että tarvitaan vierastyövoimaa. Sitä haetaan ensin Etelä-Euroopasta ja sittemin erityisesti Turkista. 1970-luvun alussa ulkomaalaisia on yli 4 miljoonaa, mutta maalla ei silti ole ulkomaalaispolitiikkaa. Saksalaiset olettaa, että kaikki tulijat on nuoria miehiä, jotka palaa kotiin, kun niitä ei tarvita. Niille ei tullu mieleen, että työntekijät ei oo koneita vaan ihmisiä.
2. Kun öljykriisi iskee, astuu voimaan laki, joka (jos olen oikein ymmärtänyt) määrää, että on ensisijaisesti palkattava saksalaisia työntekijöiksi. Tämä johtaa suureen maahanmuuttajien suureen työttömyyteen, heidän lastensa matalaan koulutustasoon ja kaikenlaiseen syrjäytymiseen.
3. Koska saksalainen yhteiskunta on sulkenut heidät ulkopuolelleen, etsivät turkkilaistaustaiset nuoret identiteettinsä islamilaisista järjestöistä. (Tosin tämä koskee vain pientä osaa.)
4. Kansalaisuutta ei myönnetä kuin niille, joilla on saksalaisia esi-isiä. Turkkilaiset ja muut ovat siis oikeudellisesti huonommassa asemassa kuin saksalaiset, vaikka olisivat syntyneet Saksassa. Tämä kansalaisuuslaki päti vuoteen 2000 asti.
5. Kaiken tämän jälkeen turkkilaisia syytetään siitä, että he eivät ole integroineet itseään.
6. Ulkomaalaisia syytetään myös siivellä elämisestä, mutta todellisuudessa he tuovat veromarkkoja enemmän kuin kuluttavat.

Että näin. Toisaalta vikaa on myös toisella puolella. Berliinissä kohtasin todella ärsyttävän maahanmuuttajataustaisen miehen, joka halusi esitellä taikatemppuja. Temput eivät oikein sujuneet ja kun minua ei kiinnostanut, sain kuulla olevani rasisti. Ei auttanut, vaikka kuinka selitin, etten ole itsekään saksalainen. Kaikki vaaleahiuksiset on rasisteja, piste.

Nyt voisin lähteä etsimään lounaaksi döneriä.