viisuja ja vanhuksia

Eiliset viisuilut oli lopulta aika vaisut. Toiset suomalaiset oli Münchenissä (petturit!), mutta sain kuitenkin koottua ihan hyvän porukan. Maija ja Laura Latviasta, Agata Puolasta, Katka Slovakiasta, Barbara ja Karol Brasiliasta. Barbaralle selvisi vasta matkalla, että olemme menossa katsomaan televisiosta emmekä konserttia. Heh.

Menimme ajoissa Mojito Bariin, jossa viisuja piti näytettävän. Ovet telkkarilliseen tilaan aukenivat kuitenkin vasta 3 minuuttia yli yhdeksän, joten missasimme Lordin. Odotin screeniä, mutta sain kaukana katonrajassa olevan telkkarin. Kun väkeä tuli lisää, äänistä ei kuulunut mitään. Saksalaisia kisat eivät kiinnostaneet pätkääkään. Mutta hyvältä se touhu näytti ulkomaillakin. Ei tarvinnut hävetä. Ja Katka sanoi moneen kertaan, että Mikko Leppilampi oli komea. Puolivälissä iltaa Maija paljasti, että oli osallistunut pari vuotta sitten Latvian euroviisukarsintoihin ja sijoittunut kolmanneksi! Eli joukossa oli ainakin yksi innokas minun lisäkseni.

Kaikkinensa ilta oli kuitenkin oikein hyvä. Tosin kivanoloisessa karaokebaarissa palvelu oli niin tylyä, että päätimme brasilialaisten kanssa lähteä kotiin. (Jos joku valittaa suomalaisesta palvelukulttuurista, niin tervetuloa tänne katsomaan, miten ollaan oikeasti töykeitä!) Juttelin Fabion kanssa Brasilian politiikasta. Karol taas kertoi ihmettelevänsä jatkuvasti, miksi saksalaiset eivät ole ystävällisiä ja onnellisia. Asiat ovat täällä niin hyvin. Kaduilla ei tarvitse pelätä tulevansa tapetuksi ja ryöstetyksi. Valtio pitää ainakin jotenkin huolen niistä, joilla ei ole työtä. Joka päivä ei tarvitse törmätä hurjaan köyhyyteen. Niinpä. Sen jälkeen hän kehui suomalaisia ihaniksi. Kuulemma meidän kanssa hän kokee samanlaista yhteyttä kuin latinojen. Hassua.

Tällä viikolla olen saanut lähes yli annostuksen natsiasioita. Valon juttua varten kävin kaksi kertaa natsiajasta kertovassa Doku-Zentrumissa (hihi). Perjantai ja lauantai kuluivat aihetta käsittelevässä seminaarissa. Tunnen viisastuneeni paljon ja ehkä ymmärrän, miksi niistä asioista pitää vieläkin jauhaa. Kuulemma vieläkin on ihmisiä, joiden suusta kuulee lauseita, kuten "ei se ollut niin huonoa aikaa" ja "olihan se kamalaa, mutta...". Opin, että kyse ei ilmeisesti ollut mistään massasuggestiosta tai saksalaisten tottelevaisesta kansanluonteesta, vaan suurin osa saksalaisista hyötyi natsien politiikasta. He saivat työtä, pääsivät lomailemaan, rikastuivat, kokivat yhteishenkeä. Mitä siitä, jos se tapahtui kierojen riistäjäjuutalaisten kustannuksella.

Espanjalainen Noemi kysyi perjantain istunnon lopuksi, että miten paljon uusnatseja Saksassa nykyään on. Luennoitsijat selittivät sitten, että on paikkoja, joihin ulkomaalaisten ei kannata mennä ja joissa jo pelkkä vieras aksentti voi olla vaaraksi ja niin edelleen. Lopulta Noemi kertoi syyn kysymykselleen: häneltä on ulkomaalaisen ulkonäkönsä perusteella evätty pääsy moniin diskoihin. Minä olin järkyttynyt. Elise kertoi, että Belgiassa moinen on ihan tavallista.

Toinen järkytyksen aihe oli Süddeutsche Zeitungin artikkeli, jonka mukaan Saksassa on ainakin 100 000 laitonta itäeurooppalaista työntekijää, jotka huolehtivat vanhuksista, kun hoitopaikkoja ei ole tarpeeksi. Ongelma on tiedossa, mutta valtio ei siihen puutu, koska se on halvin ratkaisu. Että näin.